jämäjämäjämäjämä

Joku järjesti jämälankalaatikkonsa ja yllättyi. Eipä taida olla tarvetta sukkalangoille taas hetkeen..

Ties kuinka mones samanlainen

 Ohje: Shetland Triangle by Evelyn A. Clark (Wrap Style)

Lanka: Evilla Artyarn 8/2

Puikot: 2,5mm Addi pitsipyöröt

Muuta: Aina yhtä kiva malli neuloa. Helppo, nopea ja kaunis

Shettis valmistui eilen. Neuloin siitä isomman kuin ohjeessa. Tämä versioni on sopivan kokoinen niin hartioille vaikkapa juhlamekon kanssa tai kaulalle kietaistuna mukavaksi lämmikkeeksi kurkkukipuiselle.

Lanka on jo vuosia lankakorissani marinoitunutta vironvillaa, josta suunnittelin neulovani alunperin Revontuli -huivin. Jostain syystä lanka alkoi kuitenkin huudella piilostaan kesken jämälankatakin neulonnan ja halusi vieläpä ehdottomasti nopeaksi pitsihuiviksi.

Vaikka huivi on kaunis ja väristäkin pidän, päätin laittaa sen jemmaan odottelemaan joulua tai synttäreitä. Mulle kun tulee aina niin kiire keksiä ihmisille lahjoja, joten päätin neuloa pitkin vuotta kaikenlaista kivaa jemmaan. Sieltä saa sitten aina etsiä sopivia lahjoja ystäville ja perheenjäsenille.

Alunperin mulla oli suunnitelmissa ottaa oikein kunnollisia ja kauniita huivikuvia ulkona aurinkoisessa kevätsäässä, mutta jostain syystä ne kauniit kevätpäivät katosivat kuin tuhka tuuleen heti kun huivi valmistui enkä enää jaksanut odottaa, että pääsen bloggaamaan. Yritin kyllä niitä ulkokuviakin, mutta ihan turhaan. Tarttis saada hovikuvaajan ja oli tuolla ulkona yhtä hämärää kuin sisälläkin, joten ihan sama. Mieluummin sitten kuvasin sisällä lämpimässä.

Tässä webbikameralla napattu todiste siitä, että jämälankatakissa mennään jo hihassa. On tuo takin neulominen vaan jotenkin niin hidasta puurtamista 2,5 millin puikoilla. Hihojen neulominen ei ole ollenkaan mun juttu.
Eiköhän tuo tuosta nyt kuitenkin edisty pikkuhiljaa. Eilen sain sentään hihaan ainakin viitisen senttiä pituutta lisää, joten jospa nyt edes viikon kuluessa posottaisi takin valmiiksi.

7 asiaa

Hanna Tulppaaniunesta ojensi meikäläiselle tunnustuksen. Enpä muista onko tässä blogissa tätä tunnustusta vielä nähtykään :) . Kiitosta vaan Hannalle!
Nyt minun sitten pitäisi kertoa seitsemän ennenkuulumatonta asiaa itsestäni.. Niitäpä onkin vaikea keksiä. Tuskin oikein mikään on ennenkuulumatonta, mutta kokeillaan..

1. Olen älyttömän kova stressaamaan, joten pyrin olemaan hommaamatta itselleni liikaa tekemistä. Varsinkin erilaisten juhlien järjestäminen stressaa mua niin että oon esim. tyttöjen synttäreiden jälkeen aina ihan poikki.

2. Lähes jokaiseen kesäiltaamme kuuluu kokoontuminen kaveriporukalla joko meille tai siskon luokse grillaamaan ja pelaamaan mölkkyä. Se on niin mukavaa etten meinaa jaksaa enää odottaa kesää.

3. Lapsuuteni haaveammatti oli maatalouslomittaja. Mulla oli jopa oma hoitovasikka, jota kävin serkkutytön kanssa hoitamassa ainakin yhden kesän ajan.

4. Lapsena olin myös todellinen heppahullu. Eräänkin kesän aikana poljin (samaisen serkkutytön kanssa) melkein joka päivä 40 kilometriä naapurikuntaan hoitamaan hoitoheppaamme.

5. 16-vuotiaana suunnittelin lähteväni lukemaan lakia ja eläväni koko loppuelämäni sinkkuna tehden töitä juristina Helsingissä tai jossain muussa isossa kaupungissa. En oikein muista mihin nuo haaveet sitten kaatuivat, mutta tällä hetkellä olen naimisissa, kotiäiti ja kaukana juristista :D .

6. Kun nyt kerran lapsuudesta puhuttiin, niin kerronpa nyt sitten senkin, että päätin pienenä mennä katsomaan laitumella olevia lampaitamme, tipahdin aitauksen sisään ja vihainen pässi puski minua aikansa kunnes setäni kuuli avunhuutoni ja tuli auttamaan minut pois. Ikää meikäläisellä oli ehkä n. 4-5 vuotta.

7. En oikein pidä autolla ajamisesta. Osaan kyllä liikennesäännöt, mutta en välitä varsinkaan kaupunkiajosta. Kesäisin kuitenkin tykkään ajaa maanteitä pitkin ilta-auringon paisteessa musiikki täysillä soiden. Uusissa kaupungeissa ajaminen pelottaa aina.

Liian yksinkertainen on liian yksinkertaista

Jämälankatakki nro 2 edistyy pikkuhiljaa. Päätin neuloa takin neiti neljäveelle ja nyt ollaan menossa kohta kainaloissa. Halusin neuloa takista vähän pidempihelmaisen, kuin ohjeessa.
Pelkkä ainaoikea alkoi kuitenkin pikkuhiljaa puuduttaa, joten halusin puikoille myös pitsiä. Jostain syystä lankalaatikosta löytynyt useamman vuoden takainen vironvilla halusi ehdottomasti muuntua Shettikseksi, joten päätin eilisiltana luoda silmukat puikoille. Nyt aletaan mennä jo puolessa välissä, joten ihan mukaansa tempaava ja nopea välipalatyö tuo näyttäisi olevan. Toivottavasti pitsineule antaa taas lisää motivaatiota jatkaa myös ainaoikean puurtamista.

Coffee Tunicista en viitsi edes puhua.. Se nyt vaan on jäähyllä eikä ole edistynyt viimekertaisesta kuin muutaman rivin.